Miten treenaan ja mitä mieltä olen kehostani

Kun ulin raskaaksi treenaaminen jäi, koska pahoinvointia oli koko ajan, huimasi ja hengästyin jo pienestä rasituksesta niin etten saanut henkeä. Mulla on muutenkin ollut koko ikäni ongelma hapensaannin kanssa, rasituksessa happisaturaatio laskee vaarallisen alas niin että voin pyörtyä.
Keskenmenon jälkeen aloin syömään suruuni. Olen tunnesyöjä jota olen työstänyt, mutta tässä tapauksessa ei enää kiinnostanut vaikka lihoisin 100 kiloiseksi. Mies on onneksi saanut pidettyä syömiseni kurissa. Mutta treenaaminen ei kiinnostanut, mielummin katsoin netflixiä kuin lähdin lenkille.


Tämä on tällä hetkellä lähtötilanne. Maha on edelleen turvoksissa, en tiedä milloin turvotus lähtee kokonaan. Oma peilikuva ei miellytä yhtään, koska olen aina ollut laiha. 20-vuotiaana mulle alkoi tulla muotoja ja lihoin pienessä hetkessä 10 kiloa. Olen aina ollut alipainoinen ja painoin ennen lihomistani 45 kiloa. Eli nykyisin painan suunnilleen 55 kiloa ja olen painooni tyytyväinen. 
Olen pitänyt itseäni jo muutaman vuoden lihavana, vaikka en ole sitä. Mutta kun katson mahaani niin siinä on sellainen ylimääräinen pelastusrengas niin en pidä itseäni viehättävänä. Kuulostaa todella sairaalta, koska ihmiset jotka katsoo kuviani niin pitää minua laihana ja ehkä hieman alipainoisena. Mutta perfektionistille jo yksikin ylimääräinen vatsamakkara on liikaa. Minulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, vaikka siitä on liikkunut huhuja, mutta haluan olla tyytyväinen vartalooni ja elää terveellisesti. 


Kävin muutama viikko sitten lenkillä pitkästä aikaa ja rakastuin uudelleen. Se tunne mikä on lenkin jälkeen niin ei voi sanoin kuvailla. Muistan taas miksi rakastan lenkkeilyä. Olen lenkkeillyt joka toinen päivä ja jo nyt olen huomannut että olen paljon tyytyväisempi kroppaani. Mies onneksi jaksaa aina kehua vartaloani, etenkin silloin kun itsetunto on erityisen alhaalla. 
Miehen kanssa puhuttiin, että nyt kun asutaan omakotitalossa niin teemme yläkertaan oman pienen kuntosalin. Siellä on tilaa, kun ei tarvitse lapselle vielä tehdä huonetta. Kotona treenaaminen on mielestäni ihan parasta, saa olla rauhassa ja ei tarvitse maksaa kalliita kuntosalimaksuja. 




Kommentit

Suositut tekstit