Olenko raskaana vai en?

Tämä teksti on aika vaikea ja kipeä sekä mulle että miehelle. Mutta mä jo vihjaisin tästä muutama viikko sitten niin kerron nyt koko tarinan alusta loppuun.

26.12 tein raskaustestin, joka oli haalea plussa. Olin jo jouluna aavistellut, että nyt on jotain pielessä kun mikään makea ei maistu ja pahoinvointia oli iltaisin. Tapaninpäivänä lähdin miehen mukaan töihin ja illalla mentiin laivaan niin siellä tein testin. Mies ja minä oltiin molemmat aika hiljaisia siinä vaiheessa ja mies ehdotti, että kun tullaan takaisin Suomeen niin tehdään uusi testi.

Suomeen tultiin muutaman päivän päästä ja tein uuden testin. Se oli entistä vahvempi ja siinä vaiheessa oli pakko uskoa, että meille tulee lapsi. Mies oli kyllä innoissaan, että hänestä tulee isä, koska lasta me ollaan toivottu jo pitkään. Mutta mut valtasi kauhu, en mä oo valmis äidiksi ja en mä osaa pitää siitä lapsesta huolta. Meijän molemmille vanhemmille kerrottiin heti ja ne oli tietysti kanssa innoissaan. 

Raskaus sujui siitä eteenpäin vaihtelevasti, mä totuin pikku hiljaa ajatukseen ja aloin innostuakin. Ostin vauvanvaatteita ja luin vauvalehtiä. Raskausviikoilla 6-8 mulla oli voimakasta pahoinvointia ja siinä vaiheessa ajattelin etten haluu olla raskaana ja en jaksa jos tätä kestää siihen asti kunnes lapsi syntyy.
Olin raskausviikolla 8+3, kun mulla oli ensimmäinen neuvolalääkäri käynti, sitä ennen olin jo tietysti käynyt neuvolassa. Neuvolalääkäri katsoi ultraäänilaitteella kohdun ja näki siellä sikiöpussin, muttei mitään muuta. Lääkäri yritti vielä elätellä toiveita, että ehkä viikkoja on vielä niin vähän ettei sikiötä näy vielä. Kävin samalla viikolla vielä verikokeessa ja raskaushormoni oli yli 115 000 eli siis tosi hyvä. Tässä vaiheessa vielä ajateltiin, että kaikki on varmasti hyvin. 

Seuraavalla viikolla mulla oli uudestaan neuvolalääkäri ja silloin olin rv 9+3. Ultrassa ei vieläkään näkynyt mitään ja lääkäri totesi, että kyse on tuulimunaraskaudesta. Tuulimunaraskaus on siis se, että keho luulee että on raskaana ja kohtu kasvaa oikeaa vauhtia, mutta sikiötä ei ole missään vaiheessa ollutkaan. Se ei siis kiinnittynyt kohdunseinämään. Nämä raskaudet on tosi yleisiä, mutta silti mietin että miksei me saada lasta. Miksi juuri meille tuli tälläinen raskaus? Itkien soitin miehelle, että meille ei tulekaan lasta, kun pääsin lääkäriltä.

Viime viikolla kävin Lahdessa naistenklinikalla ja sieltä sain mukaan lääkkeet millä tein keinotekoisen keskenmenon, että kohtu saadaan tyhjäksi. Nyt olen viikon kärsinyt todella kovista supistuksista ja pikkuhiljaa alkaa kaikki olemaan taas kunnossa. Miestä täytyy kiittää, koska hän on jaksanut olla mun tukena koko ajan vaikkei tämä hänellekään ole ollut helppoa. Viime sunnuntaina katsoi vierestä koko päivän mun kipuja ja osti mulle kaupasta piristettä. 



Jos tästä olen jotain oppinut niin sen, että kyllä mä synnytyksen kestän. Mä oon aiemmin pelännyt synnytystä tosi paljon, koska mulla on matala kipukynnys ja pelkään kipua. Vaikka nivelkivuista olen kärsinyt koko ikäni, koska minulla on reuma niin synnytyskivut on kuitenkin 100 kertaa pahempia. Nyt ei voi tämän jälkeen kuin odottaa, että milloin tärppää uudelleen ja jos sitten kaikki menisi niinkuin pitää ja saataisiin pieni ihme syliin asti. 




Kommentit

Suositut tekstit