Elämäni hirveimmät hetket

Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun ajoin ojaan autollani. No joku voi nyt ajatella, että eihän tuo nyt mitään ole. Mutta mulle se oli yks mun elämäni hirveimmistä päivistä.

Oli 18.joulukuuta 2015, mulla oli tulossa viimeinen työssäharjoittelupäivä Mäntsälässä yhdessä päiväkodissa. Lähdin kotoa ajamaan 7.00 kohti Mäntsälää. Olin todella hyväntuulinen ja elämä hymyili siinä kohtaa. Käännyin Mäntsäläntieltä Sääksjärventiellä, Suomipopilla soi Kaija Koo- En pelkää pimeää ja tietysti lauloin mukana. Tuli mutka ja siinä oli sohjoa, auto lähti liirtoon ja siinä vaiheessa tajusin ettei enää ole mitään tehtävissä. Auto syöksyi ojaan. Turvatyyny ei lauennut ja se aiheutti heijausliikkeen, kun törmäsin isoon kiveen joka oli ojassa. Kello oli tässä vaiheessa 7.15.

Ensimmäinen ajatus mikä tuli oli, että selkään sattuu. Pelästyin todella paljon, että pääsenkö edes itse autosta ulos. Menin shokkiin ja soitin äitille aivan hysteerisenä. Äiti koitti hetken rauhoitella mua ja sanoi sitten, että soittaa iskälle niin se tulee hakemaan mut. Moni ohi ajaja pysähtyi kysymään multa, että onko kaikki hyvin ja tarviitko ambulanssia. Siinä vaiheessa ihmettelin, miks kaikki kyselee noin. Olin niin shokissa, että hyvä jos tiesin missä olen. Soitin kaverilleni ja päiväkotiin, jossa olin harjoittelussa, sen jälkeen ja niistä puheluista en muista mitään.

Meni melkein tunti ennenkuin isä tuli Porvoosta hakemaan mua. Muistan etten tuntenut ollenkaan kylmää vaikka seisoin koko ajan ulkona siinä auton vieressä. Kello 9 jälkeen saavuimme Orimattilaan terveyskeskukseen ja lääkäri otti minut heti sisään, koska olin ollut kolarissa. Diagnoosi oli lanneselän venähdys ja se oli todella kipeä. Meni pari kuukautta ennen kuin selkä oli täysin kunnossa.
Vaikka kokemus oli traumaattinen niin se myös opetti minua ajamaan keli huomioon ottaen. Siitä olen todella onnellinen ettei kyydissäni ollut ketään ja etten törmännyt toiseen autoon. Näen tuosta tapahtumasta edelleen painajaisia, mutta ehkä vielä jonain päivänä pystyn olemaan sinut asian kanssa.

Siitä olen kiitollinen ystävälleni, että hän pakotti minut heti seuraavana päivänä auton rattiin, koska muuten tuskin vielä tänääkään päivänä ajaisin autoa. Autoni korjaus olisi maksanut 6000 euroa, mutta myin sen jollekin italialaiselle autokorjaajalle ja sain siitä 1000 euroa.



Kommentit

Suositut tekstit